keskiviikko 10. helmikuuta 2016

MM-karsinnat on hyvä juttu!

Viimeisimmässä tekstissäni kerroin omia havaintojani kuluneen viikonvaihteen U19 -maajoukkueiden peleistä ja tarkemmin sanottuna päätöspäivän matseista sunnuntailta.
Ajattelin, että nyt kun on päästy maaottelukarkeloiden makuun niin jatketaan samalla teemalla mutta luodaanpa katseita hetki sitten päättyneisiin aikuisten miesten MM-kisojen karsintoihin.

Suomi pelasi karsintansa Virossa ja tahkosi neljästä pelistä neljä voittoa maalisuhteella 66-5. Arvioin mielessäni ennen turnausta Suomen päästävän alle kymmenen kaappia omiin mutta tehtyjen maalien määrä jäi 10-20 häkkiä pienemmäksi kuin ajattelin. Toisen pelipäivän Tanska -voitto "vaan" 9-2 jopa säikäytti. Jo ensimmäisen pelin jälkeen, jonka sinivalkoiset voitti 23-1 Itävaltaa vastaan, iltapäivälehdet nettisivuillaan kirkuivat "onko näissä karsinnoissa mitään järkeä?".

Minun mielestäni on!

Nämä karsinnat antaa valmennukselle erittäin tärkeää dataa joukkueesta, testaa pelaajien henkistä kestävyyttä ja tärkeimpänä antaa näyttöä pienemmille maille kärkimaiden vauhdista.
Täytyy rehellisesti sanoa, että en kuitenkaan tunne sääntöjä karsintojen osalta, että pitääkö näissä kinkereissä jo olla valmis MM-kisajoukkue kasassa vai saako sitä muokkailla vielä lähempänä kisoja? Uskoisin, että 20 kenttäpelaajan rosterista 8-5 pelaajaa oli matkassa "try-outilla" ja näin ollen sai antaa arvokkaita maaottelunäyttöjä valmennukselle. Fakta kuitenkin on, että näitä maajoukkueleirityksiä on kohtuullisen vähän eikä pelimäärilläkään mässäillä joten nämä karsinnat on todella mainio paikka näyttää osaamistaan. Toki pelivauhti ei näissä nyt ole lähellekään varsinaisia kisoja saati sitä mitä tuleman pitää vaikkapa Ruotsia vastaan mutta yhtä kaikki.

Pelaajien henkinen kestävyys. Se on tärkein kestävyys mitä mitataan, kun alkaa ne oikeat kisat ja varsinkin jos Suomi pääsee mitalipeleihin. Kärjessä taktiset erot on todella pienet eikä sillä loppupeleissä ole läheskään niin suurta väliä verrattuna siihen kuinka hyvin olet valmistautunut, mikä on niinsanotusti pelipäivän kunto.
Mikä onkaan parempi paikka kokeilla "sipulin" kestävyyttä kuin nämä karsinnat? Yhtälailla kuin kisoissa niin näissäkin pelaajan pitää olla yhtä valmis pelaamaan ja kyllähän siinä koetellaan malttia, kun vastustaja pistää oman maalinsa eteen "kilpikonnapuolustuksen" ja jauhat omaa peliäsi siihen täydet 60 minuuttia.

Vaikka olenkin tässä tuonut Suomen näkökulmasta hyötyjä irti näistä MM-karsinnoista niin kunnolla se luun ydin on se, että nämä pienemmät säbämaat saavat näytönpaikkansa.
Näin ollen on hyvä, että näitä karsintoja pelataan koska mitenkä muuten pienemmät salibandymaat saisivat testata rajojaan? Kyllähän se varmasti vaikkapa Tanskaa ketuttaa ottaa pataan joka matsi noin kymmenen maalin erolla mutta mitä sitten? Taas on päästy näkemään sen hetkinen kärkimaiden/kärkimaan vauhti ja toivottavasti otettu jotain oppia siitä. Tarpeeksi kun käkättimeen tulee ja malttaa opiskella niitä hyviä juttuja peleistään sekä ennenkaikkea niitä mitä on mennyt pieleen niin pakkohan sen on tuottaa voittojakin jollain aikajänteellä!
Muistan Tero Tiitun kertoneen Ylen Lindgren & Sihvonen -radio-ohjelmassa, että viime karsinnoissa erään ottelun jälkeen (jonka Suomi oli voittanut aika reilusti) oli vastustaja tullut erikseen kiittämään sitä, että Suomi oli pelannut kunnolla heitä vastaan ja tuloksesta huolimatta saivat nähdä virheitään ja oppia niistä.

Joten; vaikkakin tällä hetkellä MM-karsinnat on Suomen maajoukkueelle ns. harjoitusturnaus niin pitää nähdä näiden tulosten taakse ja annetaan arvo myös pienemmille säbämaille, pitkässä juoksussa saamme lisää entistä parempia MM-turnauksia!

-Hardwing












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti