Kuluneena viikonloppuna ei ollut omalla joukkueella pelejä mutta innokkaana ja salibandyn "nälkäisenä" koutsina olin katsomassa kuitenkin erään aikuisten alasarjan turnausta.
Siellä bongasin taas jälleen kerran seikan viisikkopeleistä, joka ihmetyttää minua koko ajan. Mikä ihme siinä on, että peliä ei uskalleta avata keskustan kautta tai ajoittain jopa seinäsyötön käyttäminen kentän keskialueella on aivan mahdotonta? Miksi ihmeessä sitä palloa pitää "raahata" vastustajan hyökkäysalueelle nimenomaan vain ja ainoastaan laitoja pitkin niin paljon, että matsin jälkeen laidan vieressä on jo urat mitä pitkin pallo on kiitänyt hyökkäysalueen kulmaan.
Eikä tämä havainto nyt koske vain tätä viikonloppua ja jotain aikuisten alasarjan yksittäistä turnausta vaan havainto koskee jo todella pitkältä ajalta sekä eri sarjatasoja, niin aikuisten -kuin junioreiden sarjoissa. Sen ymmärrän, että pienemmissä junnuissa joissa vasta opetellaan pelaamaan eikä pelaajien tekniset taidot ole niin hyvät, kuin myöhemmin hyvän harjoittelun tuloksena voi olla, palloa pelataan varman päälle laitoja pitkin minimoidakseen mahdolliset pallonmenetykset. Mutta että vielä vanhemmissa junnuissa ja aikuisten ylemmilläkin sarjatasoilla.
Kerran erään alasarjan turnauksessa pelatun matsin jälkeen olin juttusilla pelaajan kanssa ja kyselin miksi hänen joukkueensa ei käyttänyt hyödyksi keskikentällä ollutta järkyttävän kokoista aukkoa johon olisi voinut "viljellä" syöttöjä. Vastaus oli tyhjentävä; "meidän valmentaja on kieltänyt meitä koskaan syöttämästä keskelle". Kyllä siinä meni turnauskiskalta ostettu sumppi väärään rööriin, kun tämän lauseen kuulin! Ei prkle voi olla mahdollista, että aikuisilta pelaajilta (pelatkoon sitten nelos, vitos -tai kutosdivaria) kielletään omien aivojen käyttö!
Tämän kaltaisen pelaajien suitsimisten kautta syntyy niin paljon ennalta-arvattavaa "stigasählyä", jossa pelaajat kulkee omilla pelipaikoillaan kuin legendaarisessa Stiga -pöytäjääkiekkopelissä olevat muoviukot. Pelaaja; jos olet pelin aikana huomannut keskellä kenttää vastustajalta ison aukon tai vastaavasti he karvaavat esimerkiksi "noppavitonen" -muodostelmassa korkealta mutta laitoja pitkin niin luota itseesi sekä pelikaveriisi ja anna se syöttö siihen keskelle.
Minun ajatuksissa matsit ratkaistaan kolmen "sota-alueen" hallinnalla; oman maalialueen edusta, keskikenttä ja vastustajan maalialueen edusta. Näistä ensimmäinen ja viimeinen on lähinnä kaksinkamppailupelaamista, fyysisyyttä ja tahtoa voittaa tilanne. Mutta maalinedustatilanteissa on myös onnella näppinsä pelissä, varsinkin jos pallot pomppii kovastikin ja siinä useampikin pelaaja on huitomassa palloa niin se on hieman tuuristakin kiinni pomppiiko peliväline verkkoihin vai ei. Keskikentän hallinnassa ei ole onnella mitään tekemistä ja nostankin sen entistä suurempaan osaan pelin hallinnasta! Jokainen valmentaja saa sitten itse määritellä omaan rosteriinsa ja pelikirjaansa peilaten oman sapluunansa keskustan hallintaan mutta tohdin väittää, että se keskikenttä ei ole niin iso mörkö kuin ehkä moni koutsi ajattelee.
Tehdäänkö koutsit nyt niin, että kaudella 2016-17 alamme siirtämään peliä laidoilta enemmän luovempaan suuntaan ja annetaan pallon mennä kohti jotain jännää, kohti keskikenttää..?
-Hardwing
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti