Se on kuulkaas nyt maaliskuu eli voidaan sanoa, että kevät on virallisesti alkanut vaikkakin lunta näyttää ihan mukavasti olevan ulkona ja tulevaan viikonvaihteeseen Poudan Peksi lupaili uusia lumisateita.
No maaliskuu ja kevään saapuminen tarkoittaa palloilulajeissa viimeisimpien runkosarjan matsien pelaamista, jonka jälkeen Playoffit alkaa. Itsekin olen siinä mielessä hienossa tilanteessa, että joukkueemme on jo ennen viimeisintä runkosarjan turnausta (joka pelataan tulevana sunnuntaina) jo varmistanut paikkansa ylialueelliseen ensimmäisen vaiheen Playoff- karsintaan.
Koska tämän viikon matseilla ei liian suurta painoarvoa ole niin treeneissäkin on tupannut olemaan hieman höntsämeininki mutta vastaavasti vapautunut fiilis, pojilla on hauskaa eikä he liikoja stressaa.
Se on hieno juttu pelaajille jos osaavat ottaa rennosti mutta kyllä tämä kevät, kaikessa ihanuudessaan, on perkuleen stressaavaa koutseille!
Vaikka välissä on tämä viimeinen runkosarjan turnaus niin voin suoraan sanoa, että itse olen jo ajatuksia luonut tähän ensimmäiselle pleijarikierrokselle, katsonut tulevien vastustajien nettisivuja sekä tilastoja ja ennenkaikkea psyykannut itseäni näihin "kevät-tansseihin". Koska homma toimii kerrasta poikki -systeemillä voihan meidän matsit päättyä jo heti ensimmäisellä portaalla mutta käytännössä mahdollisuudet on vetää tappiin asti eli noin huhtikuun puoleenväliin asti. Se on tällaiselle korkeasta verenpaineesta kärsivälle kova juttu!
Ammattivalmentajilla ymmärrän, että voi tässä kevään kynnyksellä ajatukset harhailla ja jännitystä alkaa puskemaan hyvissä ajoin mutta mitenkäs näin juniorivalmentajalle voi kyseinen käydä?
No, allekirjoittanut ei ole vielä koutsiuransa aikana päässyt paljoakaan maistelemaan näitä jatkopelejä ja kun ei ole päivätöitä häiritsemässä rakasta harrastusta niin siinähän se yhtälö on valmis.
Joukkueen kannalta tämä kyseinen yhtälöhän on mitä mainioin, koska heillehän se on hyvä kun juniorivalmentaja pystyy näinkin paljon paneutumaan peleihin sekä vastustajiin. Mutta koutsille itselleen yllättävän rankkaa, kun ajatukset on vain ja ainoastaan salibandyssä. Liika hössöttäminenhän on yleensä pahasta ja nytkin pitäisi vaan luottaa siihen legendaariseen omaan tekemiseen mutta kun panokset alkaa kasvaa niin toki sitä alkaa automaattisesti luomaan suunnitelmaa B ja C ja niin edelleen.
Harjoituksissa olen ajatellut paneutua enemmän hyvän fiiliksen ylläpitoon, koska tässä pisteessä mitään uusia taktisia juttuja ei mielestäni kannata lähteä hieromaan. Luotetaan siihen pelitapaan millä on tämä kausi tähänkin mennessä hinkattu, yrittää vetää lyhyitä mutta sitäkin terävämpiä harjoitteita ja 1 vastaan 1 -harjoitteista kaivetaan asennetta.
Tähän loppuun vielä pahoittelut Teille hyvät lukijat, että tämä teksti nyt oli tällä kertaa hieman "päiväkirjatyyppinen" omien fiilisten avautuminen mutta ajattelin, että kenties jotakin valmennuspuuhien ulkopuolista voisi kiinnostaa mitä silloin pyörii koutsin mielessä!
Toivotan tämän tekstin myötä kaikille runkosarjan jälkeen jatkoon edenneille joukkueille ja heidän taustaporukoille tsemppiä peleihin, yritetään naattia!
-Hardwing
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti