Bratislavassa on käynnissä salibandyn naisten MM-kisat.
Kolmessa päivässä Suomi tahkosi pakolliset alkulohkon pelit pois. Tulos oli odotettu eli kolmesta matsista kaikki voittoja maalisuhteella 27-3. Vaikkakin päällisin puolin näyttää hyvältä niin silti uskallan väittää täältä kotisohvalta pelejä katsoneena ettei näillä otteilla nostella mestaruuspyttyä -hyvä jos pronssia kairataan!
Turnauksen avausottelun jälkeen jo twiittasin, että 5-1 lukemat hieman mairittelee sinivalkoisia, koska mielestäni Tsekki antoi yllättävän hyvän haasteen Suomelle. Toki varmasti oli alun jännitystä mutta pallollinen peli oli melkoisen huolimatonta ja melko pitkälle peliä mentiin tasaisissa merkeissä.
Suomen tiivis puolustuspelaaminen varmisti tärkeät avauspojot.
Norjaa vastaan tehtyjen maalien määrä tuplattiin ja se yksi maali vilahti Noora Vuorelan selän taakse eli lukemat 10-1. Ja äsken päättyneessä alkulohkon päätöksessä Latvia kellistyi numeroin 12-1.
Syöttöpelissä on ollut huolimattomuutta ja hyökkäyspelaamisessa tehokkuus uupunut.
Varsinkin kahdessa ensimmäisessä pelissä syöttöjen jälkeen jäätiin katselemaan ja odottelemaan kun Norjaa sekä Latviaa vastaan odottaisi tulevan yhden kosketuksen syöttöjä "liukuhihnalta".
One-timereita eli suoraan syötöstä laukomisia eli ole myöskään hirveästi näkynyt.
Se nyt vaan on niin, että jo puolivälierissä saattaa tulla vastaan joukkue joka antaa jo painetta hanakammin ja jos sitä mahdollista Ruotsi -peliä odotetaan niin silloin varsinkin tila-aika on ihan minimissä.
Parhaiten kisoissa on tähän mennessä edukseen esiintynyt kolmosketju ja vastaavasti ns. Classic -ketjulla on syystä taikka toisesta ollut maalihanat tiukilla. Onko ketjulle kasattu liikaa ennakko-odotuksia? Paljon on matsien selostuksissa hehkutettu kuinka on hyvä, että tässä ketjussa on toisensa läpikotaisin tuntevia pelaajia ja ovat pelanneet paljon yhdessä.
Mutta heitänpä kolikon kääntöpuolena ajatuksen, että mitä jos tämä onkin välillä rasite? Joka viikko, kuukausi ja peli aina samat nassut pelaamassa? Aletaanko jo mennä liikaa rutiinilla ja "ratoja" pitkin?
Pienenä herättelynä itse rohkenisin hajottaa ykköskentän ja ihan ärsykettä hakeakseen lähtisi kartoittamaan yhtä-kahta uutta pelaajaa ketjuun.
Nyt on pari päivää aikaa kelata DVD:ltä pelejä ja tosiaan harkita niitä kokoonpanoja.
Muutoin puolivälierämatsiin lääkkeiksi edelleen tiivistä puolustuspelaamista, syöttöihin laatua, suoraviivaisuutta hyökkäyksissä, pallottomilta enemmän töppöstä liikkeelle ja sitä myöden maalipaikkoihin hakuja sekä ennenkaikkea nopeammin niitä laukauksia.
Mutta; alkupelit vasta hinkattu pois alta ja turnausmatka pahasti kesken.
Tottakai toivon, että otteet paranee ja palkinto on se kirkkain mutta harmaita pilviä leijuu nyt näiden kisojen yllä Suomen osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti